Uli uli

Ohi on –kansalaisaloite – joka ajaa yleisen asevelvollisuuden lakkauttamista – ja sen ympärille kehittynyt keskustelu on ollut lähes loistavan viihdyttävää seurattavaa nimenomaan viihdearvonsa takia. Maanpuolustus tuntuu olevan käytännössä jatkuvasti todella kuuma puheenaihe, sillä keskustelu tuntuu lähtevän joka kerralla ihan käsistä.

Alkaessaan kansalaisaloite sai mediassa jonkin verran tilaa, mutta varsinaisen sysäyksen näkyvyydelle toi aliupseeriliiton puheenjohtajan au-liiton nettisivuilla julkaisema mielipidekirjoitus, jossa hän nuiji kansalaisaloitteen maanrakoon – ja sai itsensä sekä aliupseeriliittoon kuuluvat näyttämään lähinnä fakkiintuneilta idiooteilta. Ja joutui vielä selittelemään sanomisiaan.

Kävin mielenkiinnosta lueskelemassa Ohi on –aloitteen sivut ja löysin sieltä paljon mielenkiintoista tavaraa. Osin fiksua, osin taas oksettavaa. Olin aiemmin jutellut erään inttikaverin kanssa asiasta, ja hän sanoi ettei Ohi on –porukalla ole minkään sortin vaihtoehtoista ratkaisua perustuslaillisen maanpuolustusvelvollisuuden suorittamiseksi, he vain haluavat päästä yleisestä asevelvollisuudesta eroon. Saman kertoi myös Ruotuväki verkkouutisessaan pari päivää sitten.

Minua ei henkilökohtaisesti mikään muu ärsytä niin paljoa kuin se, että kritisoidaan jotakin esittämättä parannusehdotuksia tai vaihtoehtoisia toiminta- tai ratkaisumalleja, joten tutkiskelin sivuston läpi vähän ennakkoluuloisena. Löysin kuitenkin parikin vaihtoehtoista ratkaisumallia yleisen asevelvollisuuden korvaamiseksi. Ratkaisumallit olivat rauhanjärjestö Sadankomitean sekä Vihreän miesliikkeen käsialaa.

Sadankomitean ratkaisumalli tuntui nopeasti luettuna juurikin siltä, miltä se voi etukäteen järjestön nimen perusteella vaikuttaa: pasifistien näpertelyltä. Muun muassa asepalvelukseen hakemisen integroiminen yhteishakuun kuulosti minun korvaani hieman omituiselta.

Vihreän miesliikkeen – vaikka nimi saattaakin hieman hilpeyttä herättää – ratkaisumallissa oli taas minun mielestäni oikeasti järkeä. Vaikka luin sen varsin ennakkoluuloiset lasit päässä, mallissa oli silti ideaa ja se jopa pystyi perustelemaan säästetyt menot järkevillä taulukoilla.

En viitsi käydä koko mallia läpi, mutta mainittakoon että se ehdottaa siirtymistä puoliksi palkka-armeijaan niin, että hakeminen on vapaaehtoista. Kannustimena hakemiselle jo valmiiksi korkean maanpuolustustahdon lisäksi olisi tarjolla huomattavasti paremmat varusteet, n. 1500-2000 euron kuukausipalkka riippuen palvelustehtävästä ja aktiivinen reservikausi, mikäli itse niin haluaa.

Tarkempina lukuina vuosittain palvelukseen otettaisiin 8 000 alokasta ja 40 ikävuoteen jatkuvaa reservisopimusta tarjottaisiin 7 000:lle varusmiehelle vuosittain. Reservin koko olisi jatkuvasti 137 000 sotilasta.

Mallin idea on kouluttaa vähemmän sotilaita, mutta panostaa koulutuksen sekä materiaalin laatuun ja ylläpitää aktiivisesti kertaavaa reserviä. Varsinaiset säästöt syntyisivät muun muassa huomattavasti pienemmistä koulutuseristä ja sen aiheuttamista kiinteistömenojen ja henkilökunnan tarpeen pienentymisestä. Siviilipalveluksen ja vankilakeikkojen lakkauttamisella säästyisi myös muutama euro.

Muutenkin mallilla oli takanaan ihan järkeviä perusteluja; se jopa päätyi varsinaisesti asiaa mainitsematta tukemaan maavoimien uudistettua taistelutapaa ehdottamalla joukkojen muuttamista entistä nopeammiksi ja toimintavalmiimmiksi, koska nykyaikainen sodankäynti sitä vaatii.

Suurimmat ongelmat Vihreän miesliikkeen ratkaisumallissa tosin ovat siinä, että malli ei ole aivan täysin valmis ja ihme kyllä puolustusvoimat on ehtinyt tässä asiassa askeleen edelle: malli on alun perin esitelty 7.4.2011. Vihreän miesliikkeen mallin hintalappu on vuositasolla 2,033 miljardia euroa, kun taas puolustusvoimien itsensä hinta oli 2,204 miljardia euroa.

Puolustusvoimauudistuksen myötä kuitenkin tarkoituksena on säästää satoja miljoonia euroja – pelkästään vuoteen 2015 mennessä pitäisi käyttää 800 miljoonaa euroa vähemmän ja pitkällä tähtäimellä säästää vielä enemmän – joten nopeasti ajateltuna uudistuksen jälkeinen yleistä asevelvollisuutta hyödyntävä puolustusvoimat tulee halvemmaksi kuin puolittainen palkka-armeija. Korjatkaa tietysti jos olen aivan väärässä.

Huvittavin osa sivustoa mielestäni oli kohta ”tukijat”, jonne oli kerätty kaikenlaisten julkisuuden henkilöiden kommentteja aiheesta aina Rosa Meriläisestä Kimmo Kiljuseen ja Tuomas Enbuskeen. Mielestäni oli hieman harmillista, että tukijoiden kommentit oli nostettu sivustolla niin suureen rooliin, sillä ne vievät kaiken tilan ja huomion varsinaisesti esitetyiltä ratkaisumalleilta.

Mukaan on laitettu myös muutama niin typerä kommentti, että minun silmiini koko aloitteen uskottavuus on hieman vaarassa. Listalla on oikeiden vaikuttajien lisäksi muun muassa sarjakuvapiirtäjiä, bloggaajia ja myös internetilmiöksi ja yleiseksi vitsiksi noussut Aleksi-Erik Tolvanen, joka aiemmin kirjoitti hieman kärkkäästi opintotuista ja yliopistoista suututtaen puolet koko maan opiskelijoista.

Rosa Meriläisen sivuille heittämä kommentti nauratti minua eniten, sillä se oli niin tyypillistä feministiulisija-Meriläistä kuin vain odottaa voi: ”Ketään ei saa tapattaa sukupuolensa perusteella – ei edes miehiä.”

Jos joskus on lukenut Meriläisen kolumneja Helsingin Sanomista, ymmärtänette varmaan miksen oikein pysty ottamaan hänen juttujaan enää tosissani. Feminismin kannattaminenhan on itsessään ihan kaunista, mutta tässäkin asiayhteydessä kommentti on niin kärjistetty, että tekee mieli oksentaa.

Muuten fiksulta vaikuttanut kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta onnistui myös omalla mielipiteellään näyttämään hieman hölmöltä. Lyhennettynä hän totesi ettei puolustusvoimien olemassaolosta ole mitään muuta kuin taloudellista haittaa, eikä minkäänlaisia myönteisiä tai hyödyllisiä yhteiskunnallisia tai taloudellisia sivuvaikutuksia.

Taloudellisia myötävaikutuksia ei taida juuri olla jos työllistävää vaikutusta ei lasketa, mutta yhteiskunnallisia myötävaikutuksia on: minun mielestäni armeijan sosiaalistavaa, yhdistävää ja kasvattavaa vaikutusta ei tule todellakaan aliarvioida. Kokemus on kannattava, ja kyllä minä kehottaisin kaikkia – jos on vähänkin halua tai hajua siitä että siellä pärjäisi – menemään armeijaan edes katsomaan millaista se touhu on. Itsestään ja muista oppii huomattavan paljon uutta.

Toinen huomattava yhteiskunnallinen myötävaikutus on virka-apu. Puolustusvoimille tulee vuodessa noin 500 virka-apupyyntöä poliisilta, pelastuslaitokselta ja rajalta, pääasiassa kahdelta ensimmäiseksi mainitulta.Varusmiehet ovat olleet muun muassa eristämässä räjähdysalueita, jakamassa vettä Nokialla, etsimässä murha-asetta Koivukylässä ja oikeastaan kaikkea mahdollista sen lisäksi.

Jonkin verran ammattisotilaat joutuvat myös liikuttelemaan, purkamaan tai hävittämään löytyneitä sodanaikaisia pommeja ja poliisin tukeminen aseellisesti on myös mahdollista – mutta onneksi todella harvinaista. Tulva- tai myrskytuhojen ilmasta käsin kartoittaminen sekä helikopterein metsäpalojen sammuttaminen ovat puolustusvoimien työtä, koska Utista löytyy siihen sopivin kalusto.

Periaatteessa Ohi on –aloitteella on ihan toimiva idea, sillä nykyorganisaatio on fakkiintunut rahasyöppö, jonka lopputuloksena Suomella on käytössä ylipainoinen, motivaatio-ongelmainen ja huonosti varusteltu isohko reservi.

Puolustusvoimauudistus on askel oikeaan suuntaan, ja odotan siltä itse asiassa aika paljon. Puolustusvoimissa itsessään on mielestäni ideaa ja organisaation on hyvä olla olemassa, mutta sen nykytilasta aina hallintotasosta operatiiviseen suorituskykyyn asti en olisi ollenkaan varma.

Puolustusvoimien tulisi kyetä hallitsemaan omaa organisaatiotaan kustannustehokkaasti ja toimivasti. Parasta olisi, mikäli se pystyisi siihen ihan itse hoitamalla puolustusvoimauudistuksen kunnialla. Sen jälkeen koko puolustusvoimat voisi muuttaa toimintatapojaan niin, että se mukauttaisi toimintaansa nykysodankäyntiin entistä tehokkaammin ja kertoisi myös yhteiskunnallisesta roolistaan kansalle: voisin lyödä vaikka vetoa, että puoletkaan ihmisistä ei tiedä mitä kaikkea muuta puolustusvoimat tekee yhteiskunnan eteen kuin opettaa asevelvollisia tappamaan.

Yleisessä asevelvollisuudessa sellaisenaan kun se nyt on ei sinänsä ole mitään väärää, vaikka mielestäni naisetkin voisivat osallistua kutsuntoihin ja nostaisin tästä törttöilystä ihan mielelläni sellaista päivärahaa, jolla tulisi toimeen. Ja kansan lisäksi olisi myös hyvä, että puolustusvoimat kertoisi varusmiehille mitä se tekee ja mitkä sen mahdollisuudet tositilanteen tulleen ovat. Lisäisi kuulemma palvelusmotivaatiota.

Ohi on -kansalaisaloite

Aliupseeriliiton puheenjohtajan kannanotto

Sadankomitean ja Vihreän miesliikkeen ratkaisumallit

 Puolustusvoimauudistus

Tietoja rtdlz

90-luvun alussa syntynyt mies, joka soittaa parissa bändissä ja haluaa isona poliisiksi.
This entry was posted in Erikoiskomennusjoukkue, Kaartin jääkäri, ohi on, Pääesikunta, puolustusvoimauudistus, Rantala, Santahamina and tagged , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Uli uli

  1. Mahtauutta olisi sellainen yleinen maanpuolustusvelvollisuus, joka tähätisi enemmänkin esim. kriisitilanteiden hoitamisen valmiuteen ja eräselviytymiseen pikemminkin kuin pidettäisiin varsinaisena asevelvollisuutena. Että jos ja kun pasahtaa täällä esim. cyberhyökkäystä, ei puolet maan porukasta olis ihan peukalo keskellä kämmentä tai oman harrastuneisuuden varassa.

    • rtdlz sanoo:

      Ei muuten oo huono idea. Osalle vois sit kouluttaa aseellisen toiminnan viel siihen päälle ni ois ehkä jotkut mahikset pärjätä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s