Viimeinen kuukausi

Tänään palvelusta on jäljellä enää 23 aamua. Viimeinen kuukausi on pyörähtänyt käyntiin ja kotiutuminen on 3,4 viikon päässä, koko urakasta jäljellä on enää 9,4 prosenttia. Vähiin käy ennen kuin loppuu, sanoisi joku jänkhäjääkäri suoraan metsästä.

Vietin muutama viikko sitten viikon mittaisen loman käyttäen loput lomapäiväni pois ennen ”lomakiellon” alkamista. Oli mukavaa olla viikko ihan muualla, mutta toisaalta jos joku olisi aikaisemmin kertonut, että lomakielto ei toteutunutkaan, olisin tehnyt vain lyhyempiä viikkoja loppuun asti. Vanha kunnon kiitti vitusti –tilanne.

Lomilta palaaminen ei oikeastaan hajottanut ihan niin paljoa, kuin mitä oletin sen hajottavan. Eihän kasarmille palaminen tietysti kovin mukavaa ollut, mutta sanan varsinaisessa muodossa ei hirveästi hajottanut. Kiinnostus vain lopahti ihan totaalisesti. Kamelin selkä katkesi lopullisesti sinä päivänä, kun palvelusta oli tasan kuukausi jäljellä. Sen jälkeen kaikki on ollut oikeastaan ihan se ja sama.

Ja on muuten pirun kummallinen tunne, kun on henkisesti jo antanut itselleen luvan lopettaa sotilasmaailmassa eläminen ja aivot ovat kokonaan siviilissä, mutta aamuisin herätessä huomaakin olevansa kasarmilla. Päivät kuluvat aivan jumalattoman hitaasti, eikä kello tunnu liikkuvan minnekään.

Toisaalta ikuisuudelta tuntuva odottaminen on todella hermoja kiristävää, toisaalta taas viimeisten päivien aiheuttamat ajatukset ja yleinen tunnelma siitä, että pitäisi pikkuhiljaa päästä pois, on huvittavaa. Koko kotiutuva miehistö on enemmän tai vähemmän hajalla ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aivan totaalisen gonahtanutta. Kaikki hoitavat hommansa kuten kuuluukin – koska muuten niskaan satavan ravan määrä ylittäisi kaiken sietokyvyn – mutta muuten ketään ei kiinnosta enää oikestaan mikään, ja ymmärtäähän sen. Intti on meille aikalailla nähty paikka, eikä tällä lafkalla ole meille enää mitään tarjottavana.

Erikoiskomennusjoukkueen sisällä on myös tapahtunut mielenkiintoisia muutoksia ajan myötä. Uusista johtajista alikersantit tulivat mukaan juhannuksena, kokelaat siitä muutamaa viikkoa myöhemmin. Edellisen erän EkomJ:ssa palvellut kokelas oli aivan käyttökelvotonta roskaa, ja suoraan sanottuna uudetkaan veijarit eivät ole kovin kaksisia hahmoja. Myös muutamalla uudella alikersantilla sosiaalinen pelisilmä on loistanut totaalista poissaoloaan. Tasoitukseksi pari uutta alikersanttia ovat onneksi osoittautuneet aivan huipuiksi tyypeiksi.

Intissä sama saapumiserä on todella tiukasti yhdistävä asia. Vaikka kaikki eivät tuntisi toisiaan tai edes tykkäisi pahemmin toisistaan, sama saapumiserä silti yhdistää. Oma saapumiserä oli aina kovin, ja oma saapumiserä teki aina sen ja tämän asian paremmin.

Oman saapumiserän arvostaminen ja kunnioitus näkyy myös käytännön toiminnassa. Yksi suurimmista syistä siihen, miksi alokkaat lähes pelonomaisesti kunnioittavat alikersanttejaan ja kokelaitaan peruskoulutuskauden alussa, on se että he ovat vanhempaa saapumiserää. Sen lisäksi tietysti, että kaikki on uutta.

Yleensä oman saapumiserän suhteen vallitsee hiljainen herrasmiessopimus. Peruskoulutuskauden päätyttyä – tai viimeistään kun vanhat johtajat kotiutuvat ja uusien aliupseerikurssi loppuu – kukaan ei vedä kenelläkään lippaan, koska ollaan samaa saapumiserää. Uudet alikersantit ovat suurimmaksi osaksi ihan sinut asian kanssa. Miehistössä palvelevat ovat oman saapumiserän alikersanttien saapuessa jo enemmän tai vähemmän gonahtaneita, eikä heitä voisi vähempää kiinnostaa pokkuroida yhtään sen enempää, kun varsinaisesti on pakko.

Erikoiskomennusjoukkue on siitä erikoinen palveluspaikka, että se on huomattavan tiivis yhteisö ja kaikkien erikoislaatuisesta palvelustehtävästä johtuen kaikilla on niin komennuspaikoilla kuin kasarmioloissakin täysin samat oikeudet ja velvollisuudet. Miehistön ja varusmiesjohtajat erottaa toisistaan vain aamujen määrä ja muutama kulmarauta.

Muutamana eroina normaaliin perusyksikkötoimintaan voisi mainita esimerkiksi sen, että kaikki miehistön että ”johtajiston” jäsenet päivystävät. Perusyksiköissä vähän yksiköstä riippuen päivystävät yleensä vain aliupseerit – ainakin alkuun – ja miehistö toimii apupäivystäjinä. Toisena esimerkkinä komennuspaikan vanhimpana saattaa toimia kaartinjääkäri tai korpraali eikä alikersantti.

Sen takia johtajan pesti on tässä joukkueessa vähän vaikea, varsinkin jos aliupseerikoulusta poistuu kulmarautoja kiillottaen ja silitellen. Varsinaisesti muulle varusmiespalvelukselle tyypillisiä johtajatehtäviä ei oikeastaan ole edes olemassa.

Oman aseman ymmärtäminen ja pelisilmän käyttäminen on todella tärkeää, sillä muuten ei pärjää. Miehistö odottaa jokaisella kerralla uusien johtajien saapuessa, että he ymmärtävät pelin hengen ja vittuuntuminen tapahtuu uskomattoman nopeasti, mikäli sisäisestä linjasta pyritään järjestelmällisesti poikkeamaan. Miehistö myös aina kouluttaa johtajat uusiin tehtäviinsä, joten oman olonsa voi johtajana tehdä hyvin vaikeaksi, jos ei malta pitää silmiänsä auki tilanteelle ja hyväksyä paikkaansa ryhmässä.

Molemmista ääripäistä on huomattavan värikkäitä esimerkkejä jo pelkästään niiden kahden saapumiserän kohdalla (2/12 ja 1/13) joiden johtajiston toimintaa olen itse päässyt tarkkailemaan. Osa johtajista on aivan älyttömän mukavia tyyppejä jotka hoitavat hommansa niin kuin muutkin, osalla taas ei tunnu mopo pysyvän käsissä oikein millään. Eräskin kaveri jaksoi sauhuta yhdestä sun toisestakin asiasta aina viimeiseen palveluspäiväänsä asti.

Haastattelut ja valintakokeet viestintä-, tietotekniikka- ja media-alan erityistehtäviin pidettiin viime viikolla. Valintapäivä itsessään sujui yllättävän jouhevasti, sillä verrattuna siihen työmäärään ja jotenkuten hallittuun kaaokseen jonka valmistelut aiheuttivat, odottelin valintapäivästä paljon suurempaa katastrofia.

Mitään sen suurempaa ei kuitenkaan sattunut: tänä vuonna kaikki haastattelut, valintakoehuoneet ja odotustilat olivat samassa rakennuksessa, joten haastatteluun tulleiden oli helpompaa navigoida omatoimisesti haastattelusta toiseen.

Oma savottani alkoi hakuajan päätyttyä sillä, että tietysti luin jokaisen minun tehtävääni hakeneen hakemuksen läpi ja yhdessä toisen verkkotoimittajan sekä esimieheni kanssa päätimme, ketkä kutsutaan haastatteluun. Myöhemmin valintakoepäivän lähestyessä minulle lyötiin käteen vielä kaksi hieman isompaa (paska)nakkia, nimittäin koko valintakoepäivän aikataulun tekeminen noin viidellekymmenelle varusmiehelle sekä henkilökohtaisten ohjelmalappusten väsääminen.

Aikataulun tekemisen jälkeen väsäilin henkilökohtaisen ohje- ja aikataululappusen jokaiselle haastatteluihin saapuvalle ja lähettelin vajaat sata tekstiviestiä hakeneille. Alun perin tarkoituksena oli lähettää tekstiviesti vain jokaiselle haastatteluun päässeelle, mutta pienoisen tyrimisen takia lopulta viesti oli lähetettävä jokaiselle hakeneelle pääsystä riippumatta. Manuaalisesti. Oli muuten lievästi hommaa räplätä sata numeroa kapulatason matkapuhelimeen ja lähettää vain kymmenen viestiä kerrallaan.

Itse valintakoepäivänä ei loppujen lopuksi ollut paljoakaan tekemistä verrattuna siihen, mitä odotin: haastattelin esimieheni kanssa heti aamusta neljä verkkotoimittajaehdokasta ja oikeastaan heti haastatteluiden jälkeen oli varsin selvää, ketkä kaksi otetaan jatkamaan omaa hommaani. Loppupäivän vain hengailin haastatteluun tulleiden kanssa vaikka täysin tyhjästä ilmestynyt flunssa vähän veikin voimia pois.

Yllätyin siitä, miten nopeasti valinnat tehtiin. Vain puolitoista tuntia haastateltavien poistuttua kaikki valinnat olivat oikeastaan tehty ja käsky asiasta lähti eteenpäin jo seuraavana päivänä. Kerrankin jotain hoidetaan todella tehokkaasti ja nopeasti, kun siihen on mahdollisuus.

Loppuaika palveluksessa kuluu lähinnä uutta miehistöä kouluttaessa joka saapuu tasan viikon päästä, loppuja kotiuttamistestejä tehdessä ja kamoja palautellessa. Eiköhän tää tästä, tällä hetkellä ei muuten edes pahemmin harmita. Reservin aurinko on jo varsin korkealla, vaikka ulkona onkin syksy.

Tietoja rtdlz

90-luvun alussa syntynyt mies, joka soittaa parissa bändissä ja haluaa isona poliisiksi.
This entry was posted in Erikoiskomennusjoukkue, fiilistely, J-kausi, Kaartin jääkäri, kasarmi, Loma, Miehistö, Pääesikunta, Rantala, RUK, Santahamina and tagged , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s