Se hajoaminen

Aamuja on noin parinkymmenen päivän päästä enää sata jäljellä. Toisaalta aika menee todella nopeasti päivinä laskettuna, toisaalta taas aika kuluu uskomattoman hitaasti. Intin rutiininomainen päiväohjelma ei oikeastaan auta asiaa ollenkaan. Tiettyjen kellonaikojen ympärillä löyhästi pyörivä päiväohjelma on oikeastaan todella puuduttava.

Alussa siirryttyäni erikoiskomennusjoukkueeseen ihmettelin sitä, miksi nyt jo kotiutuneen 2/12-miehistön jäsenet pyrkivät nukkumaan oikeastaan jokaisessa mahdollisesa välissä. Nyt kuitenkin ymmärrän sen itse asiassa erittäin hyvin. Ensinnäkin taas sama vanha laulu: nukkua ei ehdi tarpeeksi, en ainakaan minä vaikka menisinkin jo kymmeneltä nukkumaan. Satunnaiset päiväunet eivät kuitenkaan korvaa huonoja yöunia kokonaan, mutta nukkumisen kannattamiselle on toinen syy: aika kuluu huomattavasti nopeammin. Mitä enemmän nukkuu, sitä lyhyemmältä päivä tuntuu. Aika käy nimittäin välillä hieman pitkäksi, kun joka päivä on hereillä keskimäärin 16,5 tuntia, päivystäessä enemmänkin.

Varsinaiseen otsikkoon viitaten, hajosin toissa viikolla ensimmäistä kertaa todella pahasti. Olin viisi päivää lomalla ja minulla oli varsin hyvin aikaa mietiskellä omiani kaiken muun ohessa. Alkoi ärsyttää huomattavan paljon, osittain palvelus ja osittain oma asenteeni sitä kohtaan.

Ihan ensi alkuun alkoi nakertaa niinkin normaali asia kuin se, että joudun olemaan koko kesän palveluksessa. Menetän kesä-, heinä- ja elokuun kokonaan armeijalle, mikä on sinänsä sääli: hyvät säät menevät suurimmaksi osaksi hukkaan, vaikka iltaisin voinkin nautiskella auringosta keskustassa.

Toinen asia joka rupesi ärsyttämään, oli intin vuorokausirytmi, johon en vieläkään ole tottunut. Olen tainnut avautua asiasta aiemminkin, mutta nyt asia ärsytti hieman eri kantilta: kun kerkesin viiden vuorokauden ajan nukkua edes kahdeksan tuntia yössä, syödä omaan rytmiini sopivalla tavalla ja tehdä oikeastaan kaiken mahdollisen oman luonnollisen rytmini mukaan, voin huomattavasti paremmin. Jatkuva väsymys oli poissa, sain salitreeneistä irti huomattavasti enemmän irti ja olin – niin, no – sattuneesta syystä huomattavasti onnellisempi.

Parin päivän jälkeen se, että elämä kulki paremmin, alkoi vituttaa niin paljon, ettei mistään meinannut tulla oikein mitään. Päällimmäisenä minua rupesi ärsyttämään se asia, joka minua pohjimmiltaankin intissä ärsyttää: kontrollin puute. En varsinaisesti kutsuisi itseäni perfektionistiksi tai kontrollifriikiksi, mutta pidän siitä että voin kontrolloida itse omaa elämääni. Itse asiassa siedän hyvin huonosti sellaista tilannetta, jossa en pysty itse päättämään elämästäni tai sen kulusta pienenkin asian suhteen. Ja täällähän ei pysty, joten paikka paikoin joudun hieman taistelemaan oman pääni kanssa. Olen itsenäisemmässä palvelustehtävässä kuin yli puolet suomalaisista varusmiehistä, mutta silti elämäni on todella kontrolloitua. Se suoraan sanoen sieppaa todella paljon.

Siitäpä seuraakin seuraava ongelma: elän koko ajan hieman varpaillani, enkä ole suostunut asettumaan kasarmille talokseni oikein ollenkaan. Olen tuonut mukanani mahdollisimman vähän omia tavaroitani ja ne ovat kaapissani sellaisessa järjestyksessä, että olisin minuutissa pakannut tavarani ja poistunut kotiin, jos niin käskettäisiin. Kyseisellä tavalla eläminen antaa jossain määrin vähemmän – eikä kasarmilla pysty ottamaan kovin rennosti – kuin täysin taloksi asettuminen, mutta jostain syystä en tietoisestikaan edes yritä asettua taloksi. Kaipa yritän tietoisesti sekä alitajuisesti pitää itseäni erillään tästä organisaatiosta, jossa tällä hetkellä palvelen. En halua juurtua tai tykästyä tähän paikkaan millään lailla ja edesautan vierastamistani vielä omalla asenteellani.

Syy kyseiseen hylkivään käytökseen tulee niin oman kontrollin puutteesta kuin myös siitä, etten oikein koe saavani minkäänlaista otetta siviilielämästäni viikonloppuisin. Muutaman pidemmän loman aikana on saanut tartuttua paremmin asioihin, mutta normaalin perjantai-sunnuntai –viikonloppuloman aikana se ei oikein onnistu. Pitäisi tehdä hirveästi ja sen takia yrittää ehtiä joka paikkaan ja lopulta ei ehdi yhtään mihinkään. Vaihtoehtoisesti ehtii käymään muutamassa paikassa, mutta ei olla missään ajan kanssa. Viime viikonloppuna koko homma levisi niin täydellisesti reisille, että hajosin kahden viikon sisään jo toisen kerran ihan totaalisesti.

Mitä minun sitten viikonloppujen aikana pitäisi tehdä? Moniakin asioita, sillä en haluaisi luopua mistään minulle tärkeästä sen takia että satun olemaan Suomen suurimman leikkikoulun asiakkaana vielä syyskuuhun asti. Esimerkiksi yksi suurimmista ongelmista on uusien biisien tekeminen. Käytän biisien tekemiseen Logic Pro –ohjelmaa, jolla on mahdollista tehdä niin konemusiikkia kuin ihan perinteisestikin äänittää. Jaksan hyvin harvoin innostua näpräämään konemusiikkia, vaan äänitän ensin demoni kitaralla ja rakentelen sitten ensimmäisen kitaraidan päälle kaikki muut koristeet melodioita myöten. Demojen äänittäminen on uskomattoman aikaa vievää työtä, ja yritäpä sitten löytää sille aikaa kun käytössä on kokonaiset kaksi vuorokautta, ja olisi mukavaa tehdä muutakin – käydä bänditreeneissä, olla tyttöystävän kanssa ja käydä salilla. Nähdä ehkä kavereitakin.

Juuri edellä mainitun takia välillä lomilla käydessä tuntuu siltä, ikään kuin katselisi omaa siviilielämäänsä ikkunan läpi. Sitä voi katsella ja ihastella. Vau, siinä se menee. Mutta siihen ei pääse käsiksi. Ikkunaa ei saa auki tai rikki eikä siitä pääse karkaamaan. Sen takia välillä olo on kokonaisvaltaisesti todella turhautunut. Välillä vituttaa jopa lomillakin niin paljon, ettei pysty tarttumaan oikein yhtään mihinkään. Ei suoraan sanottuna huvita tehdä paljoa mitään.

Minkäs tälle sinänsä mahtaa. Olen vain liian ajatteleva ihminen pystyäkseni sulkemaan pääni ja menemään vain sokeasti eteenpäin. Se ei ole mahdollista. Oikeastaan ainoat kriteerit joita olen itselleni elämisen suhteen asettanut, ovat että elän niin kuin itse haluan mutta kuitenkin vahingoittamatta turhaan ketään ympärilläni olevista. Mikäli jompikumpi kriteereistä ei täyty, muutun todella synkäksi ja vittuuntuneeksi. Tällä hetkellä ensimmäinen ei täyty.

Älkää käsittäkö väärin, en pyri elämään mitenkään erityisen itsekkäästi tai tekemään kaikkia asioita juuri niin kuin itse haluan. Parempi ilmaisu ”elämänohjeelleni” olisi pikemminkin se, että pyrin välttämään ajan tuhlaamista minun kannaltani hyödyttömiin asioihin. Hyödyttömät asiat taas tarkoittavat sellaisia aktiviteetteja, projekteja, sitoumuksia tai oikeastaan mitä tahansa tekemistä, josta en pidä tai josta en koe hyötyväni edes kokemuksen tasolla yhtään mitään. Alkuun en osannut päättää, mitä armeijasta mietin, mutta tällä hetkellä tunnen tuhlaavani aikaa pahemman kerran. Sen takia olen ollut jo pidempään todella tyytymätön. Minun elämäni on minun, enkä pidä ajatuksesta että sitä kontrolloidaan ulkoa päin täydellisesti. Pakko kuitenkin syödä vielä hieman lisää paskaa, ennen kuin voin jättää tämän laitoksen taakseni.

Tietoja rtdlz

90-luvun alussa syntynyt mies, joka soittaa parissa bändissä ja haluaa isona poliisiksi.
This entry was posted in E-kausi, Erikoiskomennusjoukkue, fiilistely, Hajotus, Kaartin jääkäri, Loma, Pääesikunta, Rantala, Santahamina, Uncategorized, Vitutus and tagged , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Se hajoaminen

  1. Raato sanoo:

    Älä hae poliisiksi,kuten näemmä isona haluat.Luettuani esim.ko kirjoituksen,voin 25 vuoden kokemuksella sanoa,että ei ole sun ammatti.Tässä firmassa on samoja elementtejä kuin armeijassa.

    • rtdlz sanoo:

      Thanks kommentista! Pitänee ihmetellä kotiutumisen jälkeen, että mihinhän sitä ryhtyisi. Se on ollut alusta alkaen selvää, että kyseinen firma on (more or less) puolisotilaallinen, mutta voisi silti tuntua omalta hommalta. Saa nähdä, mitkä fiilikset tästä jää kun homma on paketissa ja mihin suuntaan elämä vie siitä eteenpäin. Tällä hetkellä pahiten hajottaa ehkä puuduttava rutiininomaisuus ja uusien asioiden puute. Toistaiseksi kaikki on ollut saman vanhan kertausta, ja välillä toiminta tuntuu ajantuhlaukselta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s