Muutoksia, muutoksia – Rantala

Kuten varmasti edellisestä julkaisusta huomaatte, on Viltsu jättänyt uppoavan laivan juuri ajoissa kuten eräskin Schettino hieman etelämpänä. Toivottavasti mies nyt vielä tekee paluun jossain vaiheessa ennen palveluksen loppumista. Oikeastaan uskonkin paluun tapahtuvan, sillä mitä vähemmän aamuja on enää edessä, sitä vähemmän on myös tekemistä.

Siitä oikeastaan pääsenkin varsinaiseen aiheeseen. Tekemiseen, sen laatuun ja sen puutteeseen.

Muistan seuranneeni palvelusajan lyhentämiseen liittynyttä keskustelua, kun se oli ajankohtaista. Palvelusajasta – riippumatta sen pituudesta – tiputettiin kaksi viikkoa pois niin, että 2/12 oli ja on ensimmäinen saapumiserä, joka palvelee pari viikkoa vähemmän. Käsittääkseni päätös syntyi lähinnä säästösyistä. Jotkut puhuivat heti leikkiarmeijasta, päiväkodista ja ties mistä. Toiset taas mouhosivat, ettei kaksi viikkoa lyhyemmässä ajassa ehdi opettaa kaikkea tarvittavaa.

Asia on täysin päinvastoin.

Jo peruskoulutuskauden alusta lähtien olen ollut sitä mieltä, että tämä firma on todellinen ajan tuhlaamisen mestari. Olin kuvitellut, että koko P-kausi juostaisiin se vähäinen tukka putkella ja koko ajan väännettäisiin aivan täysillä. Asia ei todellakaan ollut niin – kaikki tarpeelliset asiat kyllä opetettin, mutta todella löyhällä aikataululla. P-kauden loppua kohden aikataulut vain löystyivät entisestään.

Jo ensimmäisillä viikoilla tyhjää aikaa riitti seisoskelemiseen, ympyrän pyörimiseen ja yleiseen urpoiluun. Muutamat iltavapaatkin suotiin jo muistaakseni toisella viikolla, ja siitä eteenpäin ne pyörivät säännöllisen epäsäännöllisesti P-kauden loppuun saakka. Toisessa jääkärikomppaniassa – jossa vietin P-kauteni – oli peruskoulutuskauden asioihin varattu vain kuusi viikkoa kahdeksasta, sillä loput oli pakko käyttää sotilaspoliisikurssin aloittamiseen. Se aiheutti muka ”kiireen” kouluttamisen suhteen. Voi olla, että joitain sotilaspoliiseille vähemmän tärkeitä asioita jätettiin pois, mutta oikeasti kiire ei kyllä ollut kuin muutamaan otteeseen sotilaspoliisikurssin aikana.

Nyt kun tiedän, mitä teen ja missä olen koko loppuajan palveluksestani, tyhjää aikaa on entistä enemmän. Iltavapaat ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tietysti tämänhetkinen tehtävänikin on sellainen, joka jättää tilaa vapaa-ajalle, mutta leirejä lukuun ottamatta tilanne tuntuu olevan aikalailla sama huolimatta siitä, oletko aliupseerikurssilla vai sotilaspoliisimiehistössä. Tyhjää aikaa on joko vapaa-ajan, tai palvelusaikana koittavien tyhjien hetkien muodossa aivan järjettömästi.

Jotenkin tuntuu, ettei tämä organisaatio osaa varusmiesten suhteen suunnitella saati käyttää sen käytettävissä olevaa aikaa missään määrin tehokkaasti. Tietysti isojen massojen hallinta ja yli tuhannen varusmiehen koulutuksen pyörittäminen samaan aikaan on haasteellista, mutta asioiden ei pitäisi olla näin retuperällä kuin mitä ne vaikuttavat olevan.

Tästä saankin oivan aasinsillan aamuihin hajoamiseen: hajotus ei johdu palveluksesta itsestään eikä suurimmalla osalla myöskään palvelustehtävän laadusta. Se johtuu ajantuhlauksesta. Minä joudun miettimään vielä 162 päivän ajan, miten käytän tyhjän ajan hyödyksi. Jos miettii, että jokaisessa päivässä on noin neljä tuntia tyhjää joko vapaa-ajan tai ”palvelustauon” muodossa, se tekee 20 tuntia viikossa. Palvelusta on minun osaltani jäljellä noin 23,5 viikkoa. 23,5 kertaa 20 on yhteensä 470 tuntia tyhjää. Tyhjää, jolloin et välttämättä pääse edes lenkille, salille, lukemaan, käyttämään puhelinta tai tekemään ylipäänsäkään mitään kehittävämpää kuin seinän tuijottaminen. Palvelustauon aikana myös nukkuminen on kiellettyä.

Mainittakoon että kyseessä on siis vain keskiarvo siitä, paljonko 1/13 –saapumieserän 255 vuorokautta palvelevilla on suunnilleen vielä tehotonta peliaikaa jäljellä. Kuitenkin, jos käytössä tulee olemaan vielä keskimäärin 470 tyhjää tuntia ilman mahdollisia virka-apuviikkoja jotka lisäävät tyhjän ajan määrää, on määrä aika hurja. Jos syystä tai toisesta ei keksi itsellensä järkevää tekemistä – tai vaikka osaksi aikaa keksisikin – on tyhjän tuijottamista tarjolla niin paljon, että pää on kenellä tahansa kovilla.

Tyhjinä hetkinä päätyy helposti miettimään, mitä tekisi, jos ei olisi jumissa armeijassa. Minä olisin todennäköisesti töissä ansaitsemassa rahaa, bänditreeneissä, tyttöystävän ja/tai kavereiden kanssa, treenaamassa, soittamassa, lähes mitä tahansa. Kuulostaa hyvältä, ja siksi ajatus on todella ärsyttävä. Minä en ole sellainen ihminen, joka pitäisi paikallaan olemisesta. Olen sen verran levoton sielu, että minun on pakko pysyä liikkeessä tai sekoan. Sen takia olenkin pitänyt itseni kiireisenä myös täällä: vapaa-ajalla käyn mahdollisimman paljon treenamassa, moikkaamassa kavereita iltavapailla ja viime viikkoina olen raahannut jopa kitaran ja bassonkin mukaani saadakseni jotain tekemistä. Kirjoista ja läppäristä nyt puhumattakaan.

Minun tilanteeni on vielä oikeastaan erittäin hyvä. Tyhjät hetket ovat pääasiassa vapaa-ajaksi määriteltyä olemisen tilaa, jolloin varusmies saa tehdä käytännössä mitä huvittaa. Tietokoneen tai puhelimen räplääminen, soittaminen, lukeminen, nukkuminen, pelaaminen, treenaaminen ja nykyään myös saarelta poistuminen on mahdollista.

Toisin ovat asiat esimerkiksi lääkintämiesten palveluksen loppuaikana: eräs tuttu lääkintämies kertoi olevansa todella hajalla viimeisenä palveluskuukautenaan, sillä palvelus ei sisällä mitään muuta kuin varusmiessairaalassa päivystämistä tai siinä yksikössä päivystämistä, johon on määrätty lääkintämieheksi. Mitään ei saa tehdä.

Kyseinen kaveri oli käynyt esimerkiksi kysymässä komppanian päälliköltä lupaa lähteä lenkille ja salille niin, että hän ottaa puhelimen mukaansa ja on tavoitettavissa nopeasti, mikäli jotain tapahtuu. Vastaus oli kieltävä, sillä ”sua voidaan tarvita millon vaan”. Huvittavaa sinänsä, että ampumaleirillä kyseinen lääkintämies istuskeli nuotiolla ampuma-alueen vartiomiehenä. Metsästä nyt luulisi olevan pitempi matka toiselle puolelle saarta, kuin muutaman sadan metrin päästä kuntosalilta.

Voin myös kuvitella, miten tylsää sotilaspoliisimiehillä välillä on vartiossa ollessaan. Saarelta ei viikon kestävän vartion aikana saa poistua, eikä sinne saa tuoda vieraita. Tehtävästä riippuen ”töissä” ollaan kuudesta kahteentoista tuntiin kerrallaan ja vuoron päätyttyä on suunnilleen saman verran vapaa-aikaa. Vähemmän hitaaseen elämäntapaan tottuneilla voi epäilemättä olla huomattavia vaikeuksia yrittää totuttautua todella verkkaiseen tahtiin.

Kahden viikon lyhennys palvelusaikoihin oli erittäin hyvä päätös. Suoraan sanottuna myös paljon parjattu ajatus neljän kuukauden palvelusajasta ei ole ollenkaan huono. Jo peruskoulutuskauden – ainakin sen jonka minä kävin – saisi tiivistettyä helposti siihen kuuteen tai jopa viiteen viikkoon, mikäli ajankäyttöä tehostettaisiin, aikataulut järkevöitettäisiin ja iltavapaista karsittaisiin. Minulle ainakin olisi tärkeämpää päästä nopeammin takaisin siviiliin, kuin viettää puolet palvelusajastani vain löysäilemällä ja miettien, mitä helvettiä täällä teen.

Loppuun vielä yksi heitto: nyt kun Viltsu on jättänyt laivan, ajattelin lähinnä vinoillakseni kirjoittaa palvelukseni loppuun asti. Onko teillä – arvon lukijat – joitakin ideoita, mistä kenties haluaisitte kuulla? Onko teillä jotain kysyttävää? Koko blogi on nyt kevyessä muutosvaiheessa, joten jos jaksatte heitellä ideoita, heitelkää. Toteutan niitä parhaani mukaan. Palveluksen loppuun ainakin olen säästänyt muutaman hieman kitkerämmän kirjoituksen, mutta kaikki aikanaan.

Mitä siis nyt? Kertokaa!

Tietoja rtdlz

90-luvun alussa syntynyt mies, joka soittaa parissa bändissä ja haluaa isona poliisiksi.
This entry was posted in E-kausi, Erikoiskomennusjoukkue, Hajotus, Kaartin jääkäri, kasarmi, Loma, Miehistö, Pääesikunta, Rantala, Sotilaspoliisi, Vitutus and tagged , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s