10% – Nevalainen

Upinniemessä on hyvä tapa päättää miten kukakin laitetaan jatkokoulutukseen, mitä itsekin tuen. Tämä tapa motivoi alokkaita olemaan heti alusta asti aktiivisia ja tekemään kunnolla töitä, ja niin minä tein, ja minun työni huomattiin niin alikersanttien kuin korkeampien tahojen toimesta.

Eikä sillä ollut lopulta mitään vaikutusta. Ei minun osallani.

Seuraava perustuu vain olettamukseen, en tiedä tarkasti, mutta tämän käsityksen olen muodostanut useamman lähteen kerrottua samaa. Voi siis hyvin olla, että puhun täyttä puuta heinää, ja jos näin on, pyydän jotakuta korjaamaan minut ja laittamaan kommenttia, jotten hämmennä muita. Älkää kuitenkaan ottako tätä absoluuttisena totuutena, vaikkei virheitä olisikaan. Muussa tapauksessa jatketaan:

Miten alokas määrätään mitä hän tulee tekemään sotilasurallaan ja kuinka pitkään?

Aloitetaan vaikkapa siitä, mikä on toisaalta aika tärkeää, koska. No, minkä käsityksen ainakin olen saanut, on yleinen käytäntö, että hyvin pian porteista sisään astumisen jälkeen. Ensi viikkojen aikana kerrotaan jo, että sinusta tulee lääkintämies, kranaattimies, tai mitä ikinä onkaan. Miten nämä valitaan taas? En tiedä, ehkä siinä osassa vaikuttaa siviilihistoria, muun muassa se jos opiskelet lääketiedettä tai olet kuljetusalalla, niin saat joko lääkintämiehen- tai kuljettajankoulutuksen. Ehkä osana on tuuria tai ennakkokyselyn perusteella laitettu kuntotasosi ja sen perusteella jaetaan ihmisiä ”tasapuolisesti”. Tuurista varmaan loppujen lopuksi kuitenkin on kyse, ja valinnat on tehty jo etukäteen. Näitä tarvitaan, joten näistä kaverista tulee tämän alan miehiä.

Kun tämä on tehty, niin vaihtoa voi olla, ilman hyviä puheenlahjoja, vaikea tehdä. Sitä ollaan missä ollaan ja siinä se. Jos paikka on itselle täysin väärä ja osaa perustella asiansa, niin siirto voi olla mahdollinen haluamallesi toiselle linjalle. Päiviinkin saattaa voida vaikuttaa kun selittää vain jotain opiskelupaikasta ja muusta keskeneräisestä siviilielämässä, jotta on pakko saada se puoli vuotta.

Mistä on sitten pienet suuret alikersantit tehty? Jos kuulemani pitää paikkansa, niin pitkälle niistä, joilla on käynyt huono tuuri. Ainakaan Vekaranjärvellä, Karjalanprikaatissa, ei taida alikersanteiksi moni haluta ja ihmisiä on jouduttu suoranaisesti pakottamaan sinne, jotta homma saadaan pidettyä yllä. Siellä alikersantin työtä pidetään karvaan nakkina, jota jyystetään lähes vuoden ajan.

Jotta alikersantiksi ei joutuisi, olen kuullut ”taktiikan” olevan, että pysyy harmaana massana: Ole niin, ettei sinua huomioida enempää kuin ketään muutakaan. Pysyt tarpeeksi hereillä, ettet saa muita ylimääräisiä tehtäviä, muttet ole yliaktiivinen, jottet joutuisi tekemään mitään pidemmän kaavan kautta.

Näin siis olen ymmärtänyt asian menevän, ainakin Vekaralla ja osittain myös Santahaminassa (joskin Tanelilla voi olla jotain eriävää mielipidettä ja tietoa). Toivotaan, ettei kaikki kuulemani ole vain liioiteltua huhupuhetta, nyt kun teksti on internetissä asti.

Mutta sitten se Upinniemi. Kaunis Upinniemi.

Aloitetaan hyvällä. Täällä systeemi on osattu tehdä kunnolla, on tajuttu miten se pitää hoitaa. Eli lähtökohtana on se, että kaikki ovat alokkaita ja samalla viivalla. Olemme vain alokkaita, emme mitään muuta. Emme tulevia jalkaväki- tai laivasto-, tai mitään muitakaan -miehiä, emme vielä.

Alokaskausi alkaa ja aloitamme kaikki samat hommat. Jokainen komppania hoitaa samoja asioita, käy samat peruskurssit ja opettelee samoja asioita: alkuun sotilaan käyttäytymistä ja mitä puolustusvoimissa olo oikein on, marsseja ja kokeita, rynnäkkökiväärillä ampumista, oheiskoulutusta lääkitsemisestä, kranaateista ja singoista ja ties mitä tähän väliin kuuluu, kunnes kaikki huipentuu alokasleiriin, jossa kaikki opittu asia mitataan oikein todenteolla.

Ja mitä tämän alokasajan aikana tapahtuu? Meitä mitataan jatkuvasti erilaisilla mittareilla ja keräämme pisteitä, joita saa muun muassa kuntotasosta (Cooperin testi ja lihaskuntotesti), psykologisesta ja peruskokeesta (päättelyä, matematiikkaa), läsnäolosta, ja aktiivisuutta ja motivaatiota osoittamalla, minkä arvioivat niin alikersantit, kersantit kuin muut tupalaiset.

Mitä näillä pisteillä sitten saa?

Vaikuttaa omaan jatkokoulutusuraan.

Meille annetaan alokasaikamme loppupuolella lappu, johon meidän on tarkoitus kirjoittaa halukkuutemme eri tehtäviin. Saamme siis kirjoittaa järjestyksessä kolme paikkaa, johon eniten haluaisimme, ja sitten aivan alokaskauden lopussa ennen valapäivää isot saappaat omaavat henkilöt tekevät päätökset siitä minne joudumme. Tämä taas tapahtuu siten, että he alkavat täyttää ensin alikersanttipaikkoja ja mitä he tekevät? Katsovat pisteitä ja korkeimmat pisteet saaneet pääsevät halutuimpiin paikkoihin. Täällä tosiaan tapellaan alikersantin urasta, varsinkin laivaston.

Systeemi kuulostaa paperilla todella hyvältä. Mitä enemmän teet töitä alokasajan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä pääset vaikuttamaan siihen mitä sinusta oikein tulee. Tämä kannustaa alokkaita olemaan motivoitunut ja aktiivinen heti alusta asti, eikä kenenkään tulisi jäädä toimettomaksi ja vain seurata perässä. Tällä eliminoidaan täysin ”harmaan massan”-taktiikka, ja ihmiset saavat oikeasti vaikuttaa tulevaansa, eikä heille vain määrätä, että olet tämä kysymättä mitä haluat.

Mutta kun se ei ihan toimi niin.

Kaikki eivät voi vaikuttaa omaan lopulliseen sijaintiinsa. Paikkoja on rajoitettu määrä ja vain parhaat pääsevät mihin haluavat. Käytännössä ensimmäiseksi mielikuvaksi tulee se, että kaikki saavat valita mihin haluat, mutta vain harva saa. Itse asiassa niin harva saa vaikuttaa, että meille on toitotettu sen olevan 10%. Tuo määrä saa päättää suoraan mihin menee. Muut laitetaan loppuihin, ja ehkä se on haluamasi, ehkä ei.

Toki kaikki pyritään laittamaan mihin he haluavat, mutta paikkoja on vain rajoitettu määrä ja puolustusvoimien tarpeet menevät aina kaiken edelle. Luonnollisesti. Siksi onkin kolme vaihtoehtoa ja usean tulisikin päästä ainakin yhdelle näistä kolmesta paikasta, mutta edes kaikki eivät näihin pääse.

Hyvä systeemi se silti on. Ainakin osittain. Edes osa saa vaikuttaa omiin sijoituksiinsa ja, toivottavasti, alokkaat olisivat aktiivisia alokaskautensa. Kaikki eivät kuitenkaan ole aktiivisia, ja vaikka olisivat, he eivät saa vaikuttaa paikkaansa.

Miksi sitten tämä katkera jälkimaku tässä tekstissä? Siksi, että, ainakin nopean päättelyn ja pienen gallupin mukaan, minun olisi pitänyt kuulua tuohon kymmeneen prosenttiin. Minulla oli varsin korkeat pisteet, eikä minun halukkuuttani otettu siltikään mitenkään huomioon.

Olin laittanut rannikkojalkaväen ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Syynä tähän on se, että se on yksi harvoista paikoista, joita minua kiinnostaa. Jos joudun olemaan armeijassa, niin haluan ottaa sen kokemuksena, eikä ainakaan ajatuksena metsässä rypeminen minua haittaa. Tietyssä, joskin oudossa, mielessä se jopa kiinnostaa hieman. Tuskin sellaista missään muualla tulee koskaan tehtyä.

Mitä enemmän, se on yksi Upinniemen harvinaisista puolen vuoden paikoista, ja jos joku ei ole vielä tajunnut, niin armeija ei ole ollut minulle mitään herkkua. Ja Upinniemessä puolen vuoden paikkoja on aivan pirun vähän, yksi puolen vuoden paikoista kun vielä peruttiin kokonaan, jäljellä on entistä vähemmän.

(Voin väli-infona sanoa, että pari viime viikkoa on mennyt aivan hyvin, ongelmia ei ole pahemmin ollut lainkaan. Silti arvostan, ja suoraan sanottuna rakastan, siviilielämääni ja kaikkea siihen kuuluvaa niin paljon, että haluan suorittaa tämän kaiken nopeasti alta pois.)

Tässä kohti tulee yksi suurimmista ristiriidoista tässä pisteytyksessä: jos haluat päästä Upinniemessä vähällä, sinun on tehtävä helvetisti töitä. On täysin loogista, että alikersanttien hommat ovat haluttuja, ainakin täällä. Saathan johtajakoulutuksen, josta, pitäisi, olla paljonkin hyötyä. Saat korkean arvon ja auktoriteettia. Ne ovat niitä isoja ja tärkeitä hommia. Niistä tapellaan.

Mutta heti kovana kakkosena ovat puolen vuoden hommat, ne kaikista lyhyimmät. Olenkin kuullut, että kovimmat pistevaatimukset menivätkin juuri niin: ensin alikersantiksi, sitten puolenvuodenmieheksi. Eli jos haluat päästä vähällä, sinun on tehtävä alokasaikana aivan helvetisti töitä, sillä puolen vuoden viestimies ja pioneerityöt ovat yksiä halutuimpia. Ristiriitaista. (Toki poikkeuksena on kokki ja huoltotyöt, joihin ei paljoa haeta, näihin on helpompi päästä.)

Tiesin tämän ristiriidan ja käyttäydyin sen mukaan: aloin tehdä perkeleesti töitä vaikka se kuinka olikin toisinaan hammasta purren. Toki se tuli toisinaan luontevasti, minulla kun on se aina toisinaan, että jos jotain tehdään, niin tehdäänkin kunnolla. Tein töitä, ja se kyllä näkyy minun pisteissäni. Tein töitä, jotta pisteeni riittäisivät tähän nopeasti ohi työhön.

Tästä pääsemme eiliseen.  Meidät kutsutaan käytävään ja nimiä aletaan lausua. Alokas A… menee tänne, alokas… Kuulen muutaman varsin ei aktiivisen nimen mainittavan ja perässä jalkaväkimies. Sydämeni hakkaa, mutta lähestulkoon virnistän jo, vaikken salli sitä itselleni. Jos he pääsevät, niin minä pääsen varmasti.

Sitten tulee Ville-Markus Nevalainen ja sotilaspoliisimies + b-kuski.

Se menee niin nopeasti ohi, etten usko edes tajuavani sitä. Kysyn itseltäni saatoinko kuulla väärin, vaikka tiedän aivan hyvin mitä kuulin.

Ja yritän pysyä vain pystyssä rivissä ja antaa nimien kaikua käytävällä.

Olinko sittenkin jotenkin huono? Ei, en ollut. Minulla oli, ja on yhä, hyvät pisteet. Miksi en sitten päässyt haluamaani paikkaan? Siksi, että ensiksi valitaan tärkeimmät: ensin alikersantit, jotta homma pyörisi, sitten vartio, jotta Upinniemi pysyy kasassa. Ja koska olin tehnyt sen virheen, että olin laittanut toiseksi halukkuudekseni sotilaspoliisin, minut valittiin sinne katsomatta edes mitä olin laittanut sitä ennen.

Sotilaspoliiseja valitaan, jos en aivan väärin muista, niin eniten koko Upinniemessä, koska he ovat välttämätöntä väkeä. Heitä on aina oltava. Toisinaan heistä on pulaa, joten pienikin halukkuus ja se fakta, että olet täyttänyt lapun, jossa kerrot voivasi ehkä haluta tätä uraa, tarkoittaa sinun olevan sotilaspoliisimies. Heitä tarvitaan niin paljon.

Eli loppujen lopuksi kaikki työ mitä tein, oli merkityksetöntä. Tietenkin nyt voidaan väittää jotain turhaa siitä, että tein sen itseäni varten ja muuta, mutta fakta on, että sillä mitä tein ei ole mitään merkitystä. Ei sillä, että olin aina vapaaehtoinen ja sain kouluttajilta hyvät pisteet tai millään muullakaan. Olen kuullut toisien saaneen puolet vähemmän pisteitä kuin minä, ja hekin ”pääsivät” sotilaspoliiseiksi kuten halusivat. Pisteillä ei siis ollut mitään väliä, vain sillä haluatko vai et.

Ja siinä minä mokasin. Jos en olisi merkinnyt tätä halukkuutta, minut olisi heitetty niskaperse-otteella jalkaväkeen, ja äkkiä, mutta nyt sillä ei ollut merkitystä, ja juuri se epäoikeudenmukaisuus on se, mikä minua ärsyttää. Työn jota tein, oli heille merkityksetöntä.

”Olet niin aktiivinen, että olet varmasti tässäkin hyvä.”

Mutta heille ei ole väliä sillä, että tein töitä ensimmäisen vaihtoehdon eteen. En toisen.

Mikä fiilis tästä sitten on? Sanottakoon se, että tässä on lähes 1500 sanaa, joten katsotaan sen laita myöhemmin.

Tietoja VMN

Finn working towards becoming an author.
This entry was posted in Alokasaika, kasarmi, Nevalainen, Peruskoulutuskausi, Talvi and tagged , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

7 vastausta artikkeliin: 10% – Nevalainen

  1. vekaralainen sanoo:

    Itseasiassa vekaralla valinnat menee myös just niinku kuvailit, erona, että ennen inttiä kyseltiin halukkuuksia eri yksikköihin, tykkimiehet, panssarijääkärit.. Jne. Osa pääsi sinne mihin halusi, osa ei – itse pääsin. Yksikön sisäisissä hommissa pääsee vaikuttamaan sitten samalla tavalla kun sielläkin.. Täällä valinnat julkistetaan ens viikolla, saapi nähä miten käy.

    • VMN sanoo:

      Niin, meni siis siten miten olin käsittänyt siellä menevän?

      Tyhmähän tää on monessa suunnassa, käskyjä ne on minne joutuu. Täällä on, lähtökohtasesti ainakin, mahdollisuus jotenki vaikuttaa mikä on plussaa. Unohdin kyll yhen asuab kokonaan: kukaa ei kerro mitä missä tehä. Auttaako se sitten että voi vaikuttaa mihin menee, jos ei tiietä mitä ne on?

  2. Paluuviite: Sekalaisia huomiota viime viikoilta – Rantala | "Se inttiblogi"

  3. Riku Kallio sanoo:

    Itse olin viime saapumiserässä (2/2012) Vekaralla ja siellä sanottiin koko ajan, että mitä parempi olet sitä enemmän pystyt vaikuttamaan valintoihin. Itse olin kyllä pisteiden valossa komppaniani parhaiden joukussa, mutta en siltikään päässyt AUKkiin vaikka sitä itse halusin. Lopulta päädyin puolen vuoden panssarintorjuntamieheks. En vieläkään tiedä miksen päässyt vuoden mieheksi vaan jouduin puolen vuoden mieheksi, monet minua huonommatkin pääsivät AUKkiin. Mutta kyllä se oli onni, että pääsin puolella vuodella. Joskus nähtävästi näinkin päin…

  4. Paluuviite: Valaviikko – Rantala | "Se inttiblogi"

  5. A.T. sanoo:

    Vekaralla on itseasiassa hyvin vähän pakotettuja AUKkiin.. mm. Psjk:ssa on kova kilpailu sinne pääsemisestä ja omassa yksikössä (IT) oli niin paljon halukkaita, että moni joutui pettymään kun ei tullut valituksi. P-kaudella tehdyissä kokeissa ja testeissä olin TOP-3:ssa, kapteeni halusi minut AUKkiin, mutta sanoin nämä perus jatko-opiskelu/taloudellinen tilanne -perustelut niin sain päättää mihin 6kk hommaan haluan. Muttajoo, joillakin vaan käy huono tuuri, mutta aika harvalla.

    • VMN sanoo:

      Niin, taitaa hieman vaihdella paikastakin. Täällä Upinniemessähän ei tietääkseni pahemmin mikään opiskelu tai muu selitys taida mennä läpi. Puolen vuoden paikkoja on niin pirun vähän, mikä onkin syvältä koska yllätys, yllätys, suurin osa niitä halua.

      Ja toi AUKi juttu varmasti voikin olla miten kerroit. Ainahan pitää ite sanoa olevansa paras ja muissa on huonoja (joskin myös helpompaa).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s