KJPA-SMH – Rantala

KJPA-SMH, eli Kikkailua Ja Pään Aukomista – Saa Mitä Haluat.

Viides viikko oli huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä. Neljäs viikko loppui suoraan sanottuna aika ultimaaliseen vitutukseen ensimmäisestä muutosta johtuen. Ei huvittanut yhtään mennä takaisin, mutta muutamaan tuttuun naamaan sunnuntai-iltana törmättyäni sisuunnuin. Menin suhteellisen hyvillä mielin nukkumaan, koska olin suunnitellut maanantaiaamuni valmiiksi.

Aamulla menin heti seitsemän jälkeen pyytämään pääsyä uuden joukkueeni kouluttajan puheille. Kouluttajalla sattui olemaan juuri sopivasti hieman aikaa, ja esitin asiani varsin painokkaasti herra yliluutnantille. Hän otti asiani yllättävän vakavasti ja sanoi selvittävänsä, mitä olisi tehtävissä. Lähdin tyytyväisenä takaisin joukkueeni koulutuksiin. Aamulla lähinnä valmistelimme ampumaleiriä yleisesti esimerkiksi tekemällä maalitauluja ampumaradoille, ja sattumalta törmäsin yhdeksän aikaan aamulla kyseiseen kouluttajaan. Kysyin häneltä, olisiko asia mahdollisesti edistynyt ja hän vastasi että komppanian varapäällikkö tietää asiasta ja he pyrkivät hoitamaan homman loppuun tavalla tai toisella vielä maanantain aikana. Kiitin ja jatkoin maalitaulujen väsäämistä.

Myöhemmin päivällä, kesken erään tehtäväradan kouluttaja tuli huutelemaan minua metsän reunaan. Jätin hänen käskystään rastin kesken ja menin kuuntelemaan ohjeita: keräisin mahdollisimman nopeasti kamani ja komppanian varapäällikkö tulisi noutamaan minut autolla hetken kuluttua. Vaihtaisin joukkuetta takaisin SPOL-toimintaan keskittyvään porukkaan ja muuttaisin seuraavana aamuna kamani takaisin vanhalle kasarmille. Olin aivan helvetin tyytyväinen tilanteeseen, vaikka se hoidettiinkin hieman erikoisella tavalla. Oli miten oli, vaihdoin joukkuetta upseerismiehen kyydillä ja vietin loppupäivän ammuskellessa uuden joukkueeni mukana. Maanantain ja tiistain välisen yön vielä kuitenkin yövyin huoltojoukkueen kanssa.

Tiistaina aamulla keräsin kamani ja roudasin vauhtisäkkiä jo kolmannen kerran muutaman päivän sisään. Kolmas kerta ei kuitenkaan vituttanut ollenkaan: pääsin takaisin sotilaspoliisihommiin, joka on viestinnän lisäksi käytännössä ainoa ”ala” intissä, joka minua kiinnostaa. Nyt minulla on käytettävissäni taas kaksi porttia: mikäli pääesikunta käskee minut viestintähommiin keskustaan, lähden sinne oikein mielelläni. Mikäli käsky ei käy ja SPOL-miehistö odottaa, menen vartiohommiinkin oikein mielelläni. Parasta tässä tilanteessa on kuitenkin se, että ehdin käydä SPOL-miehistökurssin ennen loppusijoituspaikkamuuttoja maaliskuun alussa.

Viides viikko oli kuitenkin ampumaleiriviikko, eli siis suhteellisen kiireinen. Muuttaminen aiheutti kevyttä lisäkiirettä, mutta ei se minua sen suuremmin harmittanut. Päivät olivat pirun pitkiä oikeastaan läpi koko viikon: parhaimmillaan kasarmilta lähdettiin metsään jo seitsemän aikaan aamulla ja myöhäisimmillään palattiin takaisin vasta kymmenen aikaan illalla. Kasarmilla siis käytiin vain nukkumassa, mikä kyllä oli pelkästään positiivinen asia. Ei tarvinnut nukkua metsässä huonosti, vaan sai nukkua sisällä lämpimässä ja sai kastuneet varusteetkin kuivatettua yön aikana.

Kolme ensimmäistä päivää painettiin oikeastaan aika täysillä, sillä päivät oli järjestetty hyvin täyteen kaikenlaista mukavaa ulkoilma-aktiviteettia. Torstai ja perjantai olivat päivistä ehdottomasti helpoimpia: torstaina muu joukkue lähti metsään vasta kahdeksalta ja minä B-ajolupakokeeseen jotta voin jatkossa ajella intin romuilla. Kahden tunnin lämpimässä autossa istuminen ja hetken ajeleminen Helsingissä oli pelkkää plussaa, kun muut päivät oli viettänyt mukavasti kuusen juurella. Palattuani kokeesta (joka yllätys yllätys meni läpi) kasarmille, löin äkkiä taisteluvarustuksen niskaan ja lähdin komppanian varapäällikön autokyydillä – jälleen – takaisin metsään suorittamaan taistelijantutkintoani. Tällä kertaa kyyti poikkesi edellisestä siten, että komppanian päällikkö – arvoltaan kapteeni – istahti pelkääjän paikalle. Jossain vaiheessa matkaa autoa ajanut yliluutnantti käänsi radion Radio Rockille, josta sattui tulemaan WASP:ia. Komppanian varapäällikkö innostui asiasta ja kysäisi selvästi itse vastauksen tietäen, mikähän orkesteri mahtoi olla kyseessä. Vastasin suorilta kyseessä olevan WASP, jonka jälkeen kapteeni kysyi sattuisinko tietämään orkesteria nimeltä Twisted Sister. Vastasin tietäväni, jonka jälkeen keskustelu jatkui vielä hetken aikaa vilkkaana liittyen 80-luvun musiikkiin. Lopulta rastipaikalle saavuttuani kiitin kyydistä ja poistuin kuulemaan lisäohjeita taistelijaradasta. Lievästi erikoinen kyyti, ja samaa mieltä olivat muut joukkueen jäsenet kuultuaan, kenen kanssa olin keskustellut.

Oli miten oli, loppupäivä sujui taistelijantutkintoa suorittaessa. Olin varautunut siihen, että hommassa menisi jonnekin kahdeksaan asti illalla, mutta vaikka olin kolmen viimeisen joukossa johtuen myöhäisestä saapumisestani, olin kasarmilla jo ennen neljää iltapäivällä. Loppuilta oikeastaan sujuikin kamoja kuivatellessa, itseä huoltaessa ja kasarmilla hengaillessa. Oli meillä vissiin jonkin sortin iltavapaakin, mutta en käyttänyt sitä oikeastaan mitenkään muuten kuin soittamalla tyttöystävälle ja lojumalla pitkin kasarmia.

Perjantai taas oli pelkkää lomille lähtemistä: pari ulkoharjoitusta, pari oppituntia ja sen jälkeen pelkkää lomille lähdön valmistelua, joka tarkoittaa lähinnä kaapin järjestelemistä ja siivoamista. Kerrankin pääsimme myös hyvissä ajoin lomalle, koska päivällistä ei tarjottu. Loppuilta kuluikin sitten Shirazin keikalla. En valittanut.

En valita oikeastaan ensi viikostakaan: tämä viikonloppu on ollut varsin onnistunut ja ensi viikolla pääsemme kotiin jo torstaina illalla sotilasvalan jälkeen. Ensi viikko on myös keveämpi kuin kaksi edellistä. Maanantaina käymme huhujen mukaan ampumassa muutaman rata-ammunnan ja loppuviikko on lähes pelkkää valaharjoittelua. Se tietenkin tarkoittaa levähtäneen kasarmikurin kiristystä, mutta on mielestäni varsin pieni paha verrattuna siihen että joutuisi olemaan kolmannen viikon putkeen metsässä.

Yksi asia jäi kuluneelta viikolta kuitenkin kaivelemaan: en ehtinyt salille, lenkille tai harrastamaan ylipäänsäkään minkään sortin urheilua koko viikon aikana. Päivät olivat täysiä, eikä iltavapaita ollut torstai-iltaa lukuun ottamatta joten viikon liikunta koostui pelkästään taisteluvarustuksessa ympyrän kävelemisestä ja satunnaisesta ryömimisestä. Huomasin viikonlopun aikana myös laihtuneeni kaksi kiloa viidessä viikossa, eikä se nyt varsinaisesti ole positiivinen asia. Onhan se tietysti mukavaa näyttää siltä että olisi vieläkin tiukemmassa kunnossa, mutta jos tavoitteena on kasvattaa (lihas)massaa, ei laihtuminen ole ihan tavoitteiden mukaista. En myöskään ole yhtään varma, mistä se kaksi kiloa on lähtenyt: kävin viikonloppuna treenaamassa ja kappas vain, kaksi huonoa treeniviikkoa tekevät jo nekin tehtävänsä. Ei kulje vanhoilla painoilla enää niin kuin kulki aiemmin. Onneksi nyt meininki alkaa jo vähän kasarmilla muuttua ja iltavapaita toivottavasti myös on enemmän, joten myös treenaamiselle alkaa löytyä taas lisää aikaa. Ja joo joo, kaksi kiloa ei ole paljoa, mutta olin päässyt juuri ennen inttiä niin hyvään vauhtiin treenaamisen suhteen, että on suoraan sanottuna kyllä harmittanut katkaista niin hyvä putki metsässä ryömimisellä. Kahden kilon menetys kyllä aiheutti jossain määrin ylimääräistä komiikkaakin: kerrankin tyttöystävä sai tolkuttaa minulle, että kahdella kilolla ei oikeasti ole mitään vitun merkitystä. Kehtasi vielä huudellakin että olin kuin lapsi, jolta tikkari on juuri kähvelletty kun murjotin tipahtaneista tuloksista.

Vaikka tänään sunnuntaina olenkin tuntenut itseni hieman flunssaiseksi (kurkkua kuivaa, kevyesti yskittää ja kurkunpää on hieman arka), enkä uskaltanut enää tänään lähteä salille, on fiilis loppupeleissä kuitenkin varsin positiivinen. Edessä on lyhyt ja helppo viikko, ja kuten edellisessä kirjoituksessa uhkailin, oli perjantainen keikka erittäin hyvä tapa aloittaa viikonloppuvapaa: se todellakin pyyhki kaiken ylimääräisen kuran pois mielestä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti seuraavaa hajotuksen huipentumaa.

Tietoja rtdlz

90-luvun alussa syntynyt mies, joka soittaa parissa bändissä ja haluaa isona poliisiksi.
This entry was posted in Alokasaika, Hajotus, kasarmi, Loma, Peruskoulutuskausi, Rantala, Santahamina, Taisteluharjoittelu, Talvi, Vitutus and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s