Hauska tutustua – Rantala

Surullista mutta totta, tämä tosiaankin on inttiblogi. Niin nolo idea, ettei mikään ihme että se syntyi missäs muuallakaan kuin baarissa. Istuimme Ville-Markuksen kanssa kaljalla. Tai no, minä join kaljaa ja Viltsu jotain Marianne-nimistä, oksennuksen väristä naisten juomaansa. Mies kuin drinkki, siis. Oli miten oli, yhtenä tämän blogin tarkoituksista on seurata kahden täysin samoista lähtökohdista ponnistavan, mutta täysin erilaisen ihmisen matkaa Suomen Puolustusvoimissa. Palvelemme myös eri paikoissa ja todennäköisesti palvelusajatkin ovat loppupeleissä eri mittaiset. Vaikka tosiaan yksi tämän blogin tarkoituksista on seurata sitä, miten Suomen Suurin Leikkikoulu meitä kohtelee ja millaiset mielipiteet loppujen lopuksi varusmiespalveluksen hyödyllisyydestä muodostamme, saattaa tämä blogi lähteä myös aivan totaalisesti lapasesta. Tai siis, se lähtee aivan totaalisesti lapasesta. Osasyy sille, miksi tätä kirjoitan on myös se, että ihan varmasti aion käyttää tätä vuodatuskanavana kaikelle sille hajotukselle, vitutukselle ja turhautumiselle mikä on odotettavasti vastassa.

Oli miten oli, minulla ja Viltsulla on muutamia yhdistäviä tekijöitä näin yleisellä tasolla esitelläkseni: olemme molemmat 19-vuotiaita, hyvässä fyysisessä kunnossa – Viltsun perseestä huolimatta – sekä kävimme saman lukion. Luemme ja kirjoitamme myös paljon, Viltsu hieman enemmän kuin minä. Haluamme myös molemmat poliiseiksi tulevaisuudessa – minä ehkä vähän enemmän, sillä olen täysin varma halustani valtakunnalliseksi paskakuskiksi.

Se siitä virallisesta paskasta.

Olen tosiaankin Taneli, 19-vuotias helsinkiläinen. Täällä olen syntynyt ja tänne myöskin jään, ellen joskus muuta pysyvästi ulkomaille joko rikkaana veropakolaisena tai ammattisotilaana. Sukujuureni ovat muutamaa Karjalasta kotoisin olevaa höyrypäätä lukuun ottamatta Savossa, joten kaipa minä olen sitten stadia puhuva, savolaisjuurien kierouttama ihmisperse. Minua joko rakastat tai vihaat, koska olen niin ärsyttävä persoona, että jommankumman mielipiteen todennäköisesti minusta muodostat. Hyvä niin, sillä en minä harmaata massaa haluakaan edustaa: aiemmin erotuin siitä helvetin pitkällä tukalla, jonka sattuneesta syystä leikkasin pois. Enkä muuten ikinä enää kasvata sellaista reuhkaa takaisin.

Pitkä tukka oli rokkitukka, ja rokkijuttujen kanssa suurin osa vapaa-ajastani kuluukin. Soitan pääasiallisesti kahdessa bändissä: ykkösenä on hard rock –bändi Shiraz Lane ja hyvänä kakkosena bilebändi The Starmen Band. Satunnaisesti teen myös erilaisia projektiluontoisia töitä ja muun muassa sävellän purkkapoppia ja klubityyppistä musiikkia lähinnä pöytälaatikkoon. Sattuneesta syystä niin suuri osa luovasta energiasta menee yllämainittuihin juttuihin, että kirjoittaminen on harmi kyllä vähän jäänyt. Aikoinaan kirjoitin päiväkirjaa ja paljon enemmän muitakin juttuja, mutta nykyään Viltsu on keulinut huomattavasti pidemmälle näppäimistön kuluttamisen suhteen. Minä näppäilen mieluummin jotain muuta.

Musiikin lisäksi elämäni täyttää lähinnä tyttöystäväksi kutsuttu lemmikkieläin sekä aktiivinen urheileminen. Nykyään käyn salilla neljästä viiteen kertaan viikossa ja pyrin treenaamaan mahdollisimman tavoitteellisesti. Ehdin myös pienempänä poikana pelata kahdeksan vuotta jääkiekkoa ja toimia tuomarina viisi kautta, mutta edellä mainittu harrastus lopahti motivaation puutteeseen viime syksynä. Edelliskauden jälkeen olin sen verran väsähtänyt jäähalleilla ravaamiseen, että hetken mietittyäni päätin pitää sapattivuoden. Yksi suuri syy välivuoden pitämiseen oli myös se, että sain tarpeekseni mutasarjojen koluamisesta. Bänditoiminnan aktivoitumisen takia aikaa ei riittänyt enää kilpakiekolle, eikä verrattain pitkä pinnani enää riittänyt suoraan sanottuna paskojen pelien saati kaiken maailman riemuidioottien avautumisen kuuntelemiseen. Saa nähdä, jatkuuko kumpikaan jääkiekkoon liittyvä puuhastelu enää intin jälkeen, sillä ne sitovat vain tiettyjä tunteja vuorokaudesta, joka on hieman ongelmallista bänditoiminnan epäsäännöllisten ”työaikojen” johdosta. Toinen jäähallilla pyörimistä rajoittava tekijä on myös kolmivuorotyö turvallisuusalalla, joka syö välillä tuhottomia määriä tunteja elämästäni.

Luonteeltani olen sosiaalinen, eloisa, huumorintajuinen ja luova, sillä mielikuvitukseni toimii välillä hieman liiankin hyvin. Toisaalta taas olen rauhallinen ja stressitön, vaikkakin taipuvainen pessimismiin sekä negatiiviseen perusvireeseen. Halutessani saatan olla myös erittäin vittumainen, kylmä ja kova sekä myös hieman yksinäinen susi. Suoraan sanottuna en jaksa hengailla 24 tuntia vuorokaudessa jatkuvalla syötöllä ihmis- tai edes eläinseurassa. Tarvitsen omaa aikaani, ja jossain vaiheessa on pakko saada olla yksin – edes paskalla – tai muuten tulen entistä pahantuulisemmaksi. Monimutkaisen kuuloista, ja oikeastaan sen takia Viltsu kaikessa pyhässä yksinkertaisuudessaan olikin täydellinen henkilö täydentämään tätä täysin yhteistyökyvytöntä blogia. Viltsu on parhaimmillaan se ikuisessa positiivisuuden pilvessään, säkit puoliksi täynnä liihottava päiväperho ja elovenaneitonen, minä taas huonoimmillani se mulkku jolle ei kelpaa mikään ja jonka lasi on koko ajan tyhjänä tai paskaksi heitettynä. Eroa tekee myös se, että minä haluan poliisiksi, Viltsu taas epäonnisen vaahtosammuttimen uransa jälkeen poliisikoiraksi.

Ehkäpä suurimmat vikani negatiivisuuden ja pahantuulisuuden lisäksi ovat liiallinen harkitsevaisuus, suunnitelmallisuus ja negatiivisten puolien esiin kaivaminen aivan kaikesta ennen positiivisia puolia. Jossain määrin olen myös kontrollifriikki varsinkin musiikillisissa asioissa ja tykkään ottaa asioista etukäteen selvää. En myöskään hymyile kovin usein, sillä se ihan oikeasti tuntuu vitun typerältä. Jos hymy ei kerran minulle sovi, kai minulla on oikeus olla hymyilemättä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vihaisin jokaista ihmistä joka erehtyy minua moikkaamaan. Vaikka saatan näyttää ylimieliseltä ja vittumaiselta – niin minulle on kerrottu – saatan oikeasti olla ihan kiva.

Pohjimmiltani olen myös äärettömän kiinnostunut muista, erilaisista ihmisistä ja heidän päidensä sisällöstä. Tarkkailen ihmisiä jatkuvasti, ja väitänkin kliseisesti olevani suhteellisen hyvä käsittelemään ihmisiä, tunnistamaan erilaisia ihmistyyppejä ja käyttäytymismalleja. Osittain juuri sen takia että ihmiset ja heidän ajatuksensa kiinnostavat minua, yksi noloimmista salaisista harrastuksistani onkin blogien lukeminen. Joten varo! Saatat kornin muotiblogisi kanssa olla minun salaisella listallani.

Inttiin lähden tasan sen takia, että siitä on minulle todennäköisesti enemmän hyötyä kuin siviilipalveluksen käyminen. Suoraan sanottuna armeija kiinnostaa lähinnä itsekkäistä syistä: jos pääsen sotilaspoliisiksi, pääsen harjoittelemaan edes jonkin verran lisää tulevaisuuteni kannalta hyödyllisiä asioita. PolAmkiin hakiessa intti katsotaan työkokemukseksi, mikä on positiivista. Väitän myös että todennäköisesti kärsin vähemmän ollessani yhdeksän kuukautta (joka on siis tavoitteeni) täysihoidossa kuin ollessani vuoden töissä kehnolla palkalla.

En silti missään nimessä kannata armeijaa. Jos saisin valita, menenkö armeijaa vai jatkanko normaalia siviilielämää ilman sivaria tai vankilaa, en todellakaan menisi tuhlaamaan aikaani johonkin niinkin turhaan laitokseen kuin Puolustusvoimat. Huonosti koulutetulla, liian pienellä ei kiinnosta –reservillä ei tee yhtään mitään, mikäli joku Viroa isompi valtio päättää tänne marssia. Mutta mennään nyt sitten leikkimään, kun on kerran puoliksi pakko sinne suksia.

Astun tosiaan Santahaminaan maanantaina 7.1. ja samassa saapumiserässä Santikseen saapuu myös useita lapsuudenkavereitani. Sen luulisi jossain määrin keventävän vitutusta, mikäli vanhoja tuttuja pyörii ympärillä hajoamassa yhtä pahasti. Jossain määrin miellän armeijan myös haasteena, kokemuksena sekä vain yhtenä elämänvaiheena. Sinänsä on myös ihan mielenkiintoista lähteä jonnekin, josta ei käytännön tasolla tiedä yhtään mitään etukäteen. Senpä takia ajattelin ottaa haasteen vastaan ja käyttää aikani edes jotenkin hyödyksi: treenata mahdollisimman paljon, tarkkailla itseäni ja ihmisiä ympärilläni sekä kirjoittaa siitä.

Tietoja rtdlz

90-luvun alussa syntynyt mies, joka soittaa parissa bändissä ja haluaa isona poliisiksi.
This entry was posted in Esittely, Rantala and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Hauska tutustua – Rantala

  1. Paluuviite: Sekalaisia huomiota viime viikoilta – Rantala | "Se inttiblogi"

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s