Hauska tutustua – Nevalainen

Heip, ja tervetuloa minunkin puolesta mukaan tähän hajottavaan kokemukseen! Tästä tuskin tulee kaunista kenellekään, mutta mehän tässä sen konkreettisen vaaran uhan koemme, sinä taas voit vain simuloida tätä mieltä ja haaroja kiihottavaa kokemusta turvallisesti kotipenkilläsi.

Mutta niin, minä olen Ville-Markus Nevalainen (lyhyesti Viltsu, sillä kuka jaksaa sanoa noin pitkää nimeä?), ja sinä olet sinä, ja nyt kuulet hieman minusta, eli blogimme paremmasta ja aurinkoisemmasta puolesta:

Itse tosiaan lähdin vapaaehtoisesti mukaan tähän piirileikkiin, jossa yritämme vakuutta itsellemme olevamme mielenkiintoista väkeä, Tanelin pyynnöstä. Joten kun huomaatte aivosolujenne surkastuvan ja halunne elää katoavan hiljalleen sanojen hyppiessä silmienne ohitse, niin tiedätte mihin suuntaan laitatte korvauspyynnön. Itse olen vain yksi monista blogin uhreista (olettaen, että blogilla on lukijoita).

Itse olen intohimoinen kirjoittaja, josta jonakin päivänä pitäisi täysiverinen kirjailija tulla, ja se onkin yksi syy miksi lähdin tähän mukaan. Ajattelin tämän olevan itselleni hyvää harjoitusta ja toimivan samalla eräänlaisena päiväkirjana, jossa paljastan synkimmät salaisuuteni. Niin, ja sitten tietenkin saan itselleni nimeä ja kannattajia jo ennen tulevan kirjani julkistusta, mutta se nyt vain on alitajuntaa vaikuttavaa psykologiaa, jota et toivottavasti tajua, ennen kuin kävelet ulos kirjakaupasta outo kirja kädessäsi. Mutta, niin. Katsotaan mitä tästä nyt tulee.

Itse tosiaan olen -93 syntynyt nuorukainen Vantaalta ja olen käynyt saman Tikkurilan lukion kuin toveri Tanelikin. Kirjoitin itse seitsemän yo-ainetta (fuck yeh!), yhden L:än, yhden E:en, neljä M;ää ja äidinkielestä B:een. Muistatko yhä mitä sanoin kirjoittajan urasta? Sitä, että yhä luet tätä tekstiä? Jep, pidä mielessä.

Tanelin kanssa ollaan tosiaan molemmat luovia veijareita, hän venyttelee hanuria tai muuta ”soitinta”, ja minä hakkaan näppäimmistöä (joskin toisinaan vain sen ääressä). Tänä vuonna olen kunnolla aktivoitunut kirjoittamisessa ja olen kirjoittanut useita novelleja, joskin vain yhden laittanut nettiin, ja minulla on hyvässä vaiheessa kaksi suurempaa romaanikäsikirjoitusta. Muita valmiimpia tai keskeneräisempiä teoksia on sitten laidasta laitaan kansiot täynnä aina fantasista ja scifistä, noiriin, maailmanloppuun ja länkkäriin. Kirjoittaminen on aina ollut suuri haaveni, koska omaan rikkaan mielikuvituksen, joka käy lähes jatkuvasti ylikierroksilla. Usein ongelma onkin ollut se, että itse konkereettinen kirjoittaminen menettää toisinaan mielenkiinnon, vaikka ajatuksia ja halua toteuttaa ne kuitenkin olisi. Tämä onkin yksi tekijä, joka pakottaa minua kirjoittamaan ja nyt kun olen osallistumassa muutamaan kilpailuun, niin deadline ajan läheneminen saa ihmeesti sydämen tykyttämään.

Intin jälkeen on pakko siirtyä jonnekin opiskelemaan, jos en ole julkaissut vielä silloin kirjaani, ja kuten Taneli jo mainitsi, niin poliisi on yksi suuri ehdokas, on ollut aina pienestä (ja kyllä, poliisikoira oli ensimmäinen toiveammattini lapsena). Vaikka nyt isompana jo tiedänkin, ettei meno ole (pelkästään) Jack Bauer tyylistä tykitystä ja terroristien kuristamista ja kiduttamista, niin silti ura jollain tavalla kiehto (koska tietää, että aina on mahdollisuus, että saattaa joutua käyttämään näitä keinoja). Viime aikoina kuitenkin olen saanut käsityksen, että poliisien asema huononee ja resursseja karsitaan, joten saa nähdä tulenko muuttamaan mieltäni. Muita vaihtoehtoja on aina opettajasta psykologiin.

Sitten se intti, eli niille, jotka ei puhu inttislangia (jou), niin se on armeija. Itse olen menossa Upinniemeen, ja olen kuullut siellä olevan laivasto. Pidän itse uimisesta ja heillä on kuulemma komeimmat loma-asut, joten jackpot. En missään nimessä ole valinnut paikkaa itse. Menin kutsuntoihin ja ennen kuin uljas takalistoni ehti koskea penkkiä, pöydän takaa ilmoitettiin ”Upinniemi”, paperi tulostettiin, leima lyötiin ja huudettiin ”Seuraava!” ja minä seisoin selkä kyyryssä kuin hiipivä Klonkku yhä valmiina laskemaan ruhoni penkille. Eipä muuta kuin takapakkia ja ulos.

No hei, ei se mitään. Santahamina oli itselläkin mielessä siksi, että uskoin siellä olevan enemmän urbaaniaympäristöä, jossa mielestäni olisi ainakin ajatkusena vietävän hauskaa olla, mutta myöhemmin olen kuullut, ettei niitä pahemmin enää ole (nyt toivon sen olevan totta sillä itse en päässyt sinne (ja koska Taneli on siellä)). En muutenkaan halunnut lähteä vääntämään asiasta sen enempää kättä, joten tällä pärjätään erittäin hyvin, ja asia on ollut minulle ihan ok. Niin, aina siihen asti kunnes alokastiedote tuli ja sain tietää, ettei siellä ole paskaakaan puolen vuoden hommia. Siellä on sitten paras olla aivan heeeelvetin hauskaa.

Fyysinen kuntoni on hyvä, vaikkakaan nyt en ole vähään aikaan liikkunut aktiivisesti. Minun oli tarkoitus aloittaa aktiivinen lenkkeily elokuussa, mutta kolmannen lenkin jälkeisenä aamuna huomasin, etten päässyt sängystä ylös koska perseeseen vihloi niin pirusti. Tohtori sitten sanoi, että joko pitkän ajan kuluessa tai kerralla iskenyt revähdys, mutta koska pystyin kävelemään, niin soronoo ja kotiin linkuttamaan. Hoitoa ei ole, on vain kultainen odotus.

Joulukuussa piti käydä jo kyselee, että mikäs ihme tässä hanurissa on, kun jalka ei toisinaan mihinkään liiku. Ennen kuin kukkia ehti ostaa miestohtori kellisti mut sängylle, nosti jalat ylös ja alkoi venkslata kinttuani kuin se olisi jokin jakoavain. Yllättävän toimenpiteen jälkeen hän totesi samaa kuin virkaveljensäkin, kunhan lisäsi sinne pienen, pienen muutoksen.

”Mitään ei voi tehdä. Kyllä se siitä. Armeijaan pääset, parantuu 6-12 kuukaudessa. Pidä hauskaa.”

Parhaimpina hetkinä herään yöllä kun pyörin sängyssä ja kipu singahtaa persettä pitkin enkä aamulla pääse kunnolla ylös voihkimatta ääntäni käheäksi. Liikkuessa puren hampaat yhteen ja ulvahtelen kuin kiimainen uros, joka olen, jokaisella ottamallani askeleella. Muutaman kerran kipu on lähtenyt ja pääsin kerran jopa lenkille, mutta nyt viime aikoina se on ollut helvetin paha. Siksi pelottaakin pikkasen, että voinko tehdä armeijassa mitään, ja jos, niin mitä.

En siis ole urheillut juoksemalla lainkaan, eikä kyllä salillakaan ole pahemmin tullut käytyä, itseäni kun ei kiinnosta raahaa toista kuolluta jalkaani laitteelta laitteelle, vaikka nyt minulla onkin todella hyvä syy toteuttaa joka teinipojan ja Tanelin, unelma siitä, että joka päivä on yläkroppapäivä. Muutaman kerran olen käynyt salilla ja joulukuun tein rohkeasti töitä kärrypoikana, joka on yllättävän fyysistä ja palkitsevaa duunia, kun saa puskea viidentoista kärryn letkaa parkkihallissa, jossa on parin sentin loskapaskaseos, jossa kärryt ei liiku mihinkään ja jos liikkuu, niin luisuu pysäköityjä autoja vasten, mutta jalat sutii kuin peilikirkkaalla jäällä.

Eli toistan: minulla on hyvä fyysinen kunto. Usko siinä sitten.

Ennen joulukuuta olin R-kioskilla hymyilevänä kassasetänä ja nyt tosiaan vuoden lopun kärry-monitoimi-hyllyttäjä-roskien-viejä-poikana. Muuten pyrin vapaa-ajallani kirjoittamaan ja lukemaan niin paljon kuin kerkeän, ja tulee sitä toisinaan pelattuakin.

Itse olen (mielestäni) erittäin positiivinen yleisluonteellani ja kuppini on aina puoliksi täynnä. Hyvää mieltä ja hymyä on siis lähes tulkoon aina luvassa. Vihaisena, siis oikeasti vihaisena, olen ollut kolme-neljä vuotta sitten viimeksi. Masentunut ja alakuloinen joskus, juu, mutta liioitteleva positiivinen on yleisilme varsinkin ulospäin. Sosiaalinen tykkään olla, mutta olen huono alotteissa. Jos joku taas erehtyy sanomaan moi, niin sitten saatan puhua ummet ja lammet mistä tahansa aiheesta (paitsi jos en pidä puhujasta). Uskon kuitenkin, että kun tupaan heitetään kunnon makkarabileet, niin olen sosiaalinen ja varsinkin ystävällinen ja auttava kunhan toiset vain aloittavat menon. Olen ensimmäisenä hyppäämässä luodin eteen ja laskemassa takkiani kuralätäkön päälle, vaikka voisin kaataa kaverin luodin edestä tai neuvoa kiertämään lätäkön.

Ilkeä tai paha en osaa olla, en edes ajatella niin muista, sillä se on jo syntiä, ja muutenkin aika tyhmää. Kiltti veijari siis kyseessä.

Irrotellakaan en pahemmin osaa, oli se sitten sekoilu, hölmöily, riehuminen tai tunteiden julkinen ja ylilyöty esittäminen. Minua ei siis löydetä tanssimassa pöydillä stringit jalassa muiden hurratessa, kun jokin meni hyvin. Laimean ylävitosen kiusallisen hymyn kera saatan tarjota. Niin, ja jos erikseen sanotaan, että kukaan ei pidä stringejä tai pöydällä ei tanssita, niin minä en tee sitä, vaikka henkeni siitä riippui. Säännöt ovat tärkeitä ja pitävät yhteiskuntaa kasassa ja muuta hölynpölyä, mutta pointti on se, että minä en osaa enkä halua rikkoa sääntöjä. Eli sääntökirja kainaloon ja menoks.

Inttiin lähden ihan vain siksi, koska sinne nyt mennään. Sen syvällisemmin sitä en ole ajatellut, kuten ole mitään muutakaan aiheeseen liittyvää. Otan koko inttiin lähtemisen varsin rennosti, enkä ole siksi kasvatellut mitään ylimääräistä puhdasta vihaa sykkivää sukupuolielintä otsaani. Kokemushan se on, joten yritetään vetää hyvällä fiiliksellä. En tiedä tarkemmin mihin olen menossa tai mitä siellä teen. Sotilaspoliisi on ollut minullakin vahvasti mielessä, mutta saa nähdä mitä muut vaihtoehdot ovat. Alkuperäinen tarkoitukseni oli olla vuosi, syitä en tarkemmin enää tiedä miksi. Olen kuitenkin nyt kuullut monesta suunnasta, että ensimmäinen puoli vuotta on intensiivistä aikaa ja loppu puoli vuotta löhötään ja tapetaan aikaa. Jos näin nyt tosiaan on, toivon pääseväni lyhyemmällä, sillä mielummin olen siinä tapauksessa kotona tekemässä töitä ja jotain oikeasti rakentavaa. Saa siis nähdä kuinka pitkä kakku on luvassa, lopuksihan he siellä intissä sen päättävät puolestani.

Suurimmaksi kysymykseksi muodostuu se, miten minulla on vapaa-aikaa kotona ja intissiä, ja miten pääsen kirjoittamaan. Ei, sillä kannettavallani ei siis ole pornoa tai Call of Dutya, vaan ihan pelkkä Word ja seuraava Finlandia ehdokas ja lippuni Linnan juhliin.

Vielä lyhyesti tervetuloa tähän surkuhupaisaan karuselliin, joka pyörii akselinsa ympärillä kiihtyen ja kiihtyen kunnes lennähtää ulos kiertoradalta vääjämätöntä tuhoaan kohti. Minä olen se mielenkiintoinen, Taneli se tylsä, joten muistakaa katsoa kirjoittaja jokaisessa päivityksessä.

Koitetaan siis pysyä kaikki hengissä, me siellä toiminnan keskellä ja te siellä ruudun takana. Ehkä tästä jotain tulee, tsau!

Tietoja VMN

Finn working towards becoming an author.
This entry was posted in Esittely, Nevalainen and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Hauska tutustua – Nevalainen

  1. -teppo- sanoo:

    olipas kivan lyhyt aloitus teksti, mutta innolla lukemaan jatkoa ja stemppiä sinne intin keskelle. toivottavasti juttua jaksatte kirjoitella pitkin kevättä. itse olen innokkaasti seuraillu inttiblogeja, jo muutaman vuoden. tämä lisätään lukulistalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s